Mikko Ikonen:Kiim\u00e4ess\u00e4, Hankasalmen Sanomat 21.9.1989<\/p>\n\n\n\n
Kankaisilla, Vanajan mets\u00e4n halki ment\u00e4ess\u00e4, on\nsalaper\u00e4inen, isonpuoleinen autiotila.Kartassa lukee Kivim\u00e4ki, mutta kautta\naikojenseudun v\u00e4ki on puhunut Kiimm\u00e4est\u00e4.Ehk\u00e4 se on ollut lupsakampi sanoa\nniin.<\/p>\n\n\n\n
Jo vuosikymmenet tila on ollut Schauman Oy:n omistuksessa,\nmutta sit\u00e4 ennen siell\u00e4 asui useiden sukupolvien ajan Matilaisen suku. Vuonna\n1916 Heikki Matilainen m\u00f6i Kiimm\u00e4en ja osti Venekosken Moision.<\/p>\n\n\n\n
Suvussa on el\u00e4nyt nykyp\u00e4iviin saakkamonia tarinoita, jotka\nyhdistettyn\u00e4 toisaalta nykyisen autiotalon yksin\u00e4isyyteen, toisaaltaajan\nluomaan salaper\u00e4isyyteen, tuntuvat kumman kietovilta.<\/p>\n\n\n\n
Korvessa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kiimm\u00e4en tekee mielenkiintoiseksi paitsi s\u00e4ilyneet tarinat\nmy\u00f6s sen sijainti. Samalla paikalla on ollut talo jo 1500-luvulta l\u00e4htien,\nsilloin siell\u00e4 asui Kauppisia. Niin he kuin my\u00f6hemm\u00e4t Matilaiset eliv\u00e4t todella\nmets\u00e4ss\u00e4. J\u00e4rviinkin oli matkaa \u2013 Haukilampi noin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli l\u00e4hin\nvesi. M\u00e4ell\u00e4 oli aikoinaan talo v\u00e4s\u00e4tty, hallalta suojaan, mutta \u2013 kuten\nnimikin kertoo \u2013 kiviselle paikalle. Leiv\u00e4n eteen sai tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kikki talothan entisaikaan olivat jokseenkin yksin\u00e4isi\u00e4\nn\u00e4ill\u00e4 haja-asutusalueilla. Kiimm\u00e4en syrj\u00e4isyytt\u00e4 vain korostaa nykyihmisen\nkatsoessa se, ett\u00e4 se edelleenkin on siell\u00e4 \u2013 entist\u00e4 enemm\u00e4n korpien\nk\u00e4tk\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Korvesta vaivauduttiin kirjolle harvoin, vain silloin kun\nasiat todella sit\u00e4 vaativat. Matka oli hankala ja pitk\u00e4 \u2013 ja asioita oli\nyleens\u00e4 paljon nykyist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Lapsiakain kastettiin tukuttain, niin\ns\u00e4\u00e4styttiin elett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 reissuamiselta. Tietysti uusia tulokkaita odottellessa\nvanhemmat lapset kasvoivat, ja kun sitten joukolla mentiin kastajaisiin, osa\nkastettavista k\u00e4veli josinne itse.<\/p>\n\n\n\n Kiimm\u00e4en miehet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Korpi kasvatti sukupolven toisensa j\u00e4lkeen. Jokainen oppi\naikanaan korpikansan ravakat ja rehev\u00e4t tavat. Nimismiehell\u00e4kin oli silloin\nt\u00e4ll\u00f6in asiaa.<\/p>\n\n\n\n Tulipa kerran nimismies tuimana asioitaan toimittamaan. Ajoi\nkomeasti kyylihevosella pitaan ja asteli ylv\u00e4\u00e4sti tupaan.K\u00e4veli lavean pirtin\nhalki, istahti sein\u00e4nvieruspenkille ja ropsautti hattunsa keskelle p\u00f6yt\u00e4\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4\nmulkaisi, heitti halun lattialle ja murahti: \u201dMiun p\u00f6y\u00e4ll\u00e4 ei oo sinun hattus\nnaala. Meill\u00e4 piet\u00e4\u00e4n leipi\u00e4 p\u00f6y\u00e4ll\u00e4!\u201d Tunnelmaa tiivist\u00e4\u00e4kseen kys\u00e4isi yksi\nuuninpankolla lojuvista pojista: \u201dLyy\u00e4\u00e4nk\u00f6 vierasta kirveell\u00e4?\u201d Jopa otti\nnimismies hallunsa, loikkasi rekeen ja k\u00e4ski kyytimiehen pist\u00e4\u00e4 hevoseen\nvauhtia.<\/p>\n\n\n\n Yleisesti oli tiedossa, ett\u00e4 Kiimm\u00e4ess\u00e4 keitettiin\npontikkaa, niinkuin tietysti monessa muussakintalossa. Pitih\u00e4n siit\u00e4 edes\nyritt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 loppu. Nimismies onnistuikin kerran nappaamaan pontikkavehkeet\nrekeens\u00e4 ja paineli kohti Pieks\u00e4m\u00e4ke\u00e4.Mutta is\u00e4nt\u00e4 valjasti nopeudestaan\ntunnetun tammansa, saavutti nimismiehen Vanajan sel\u00e4ll\u00e4 ja nosti h\u00e4net\ntakinkauluksesta j\u00e4\u00e4lle. Sitten h\u00e4nnakkasi tuotantolaitoksen omaan rekeens\u00e4 ja\najaa karautti Kiimm\u00e4keen. Ei l\u00e4htenyt nimismies per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Vaan saatiinpa kiimm\u00e4kel\u00e4iset puhuteltaviksi. Hankasalmen\npoliisimiehen kerrotaan viett\u00e4neen pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 talon kestingiss\u00e4 tutustuen\nl\u00e4hemminkin varsinaiseen asiaansa, kotikeittoiseen. Sitten h\u00e4n oli viimeinen\nvirkkanut is\u00e4nn\u00e4lle: \u201dTuolla kirkolla kun kyselev\u00e4t kiimm\u00e4kel\u00e4ist\u00e4, tuntuisivat\ntarvitsevan teit\u00e4…\u201d Is\u00e4nt\u00e4 vilkaisi poikia… \u201dNo mik\u00e4s siin\u00e4, l\u00e4het\u00e4\u00e4n\nkirkolle\u201d, sanoivat kiimm\u00e4kel\u00e4iset ja l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4r\u00e4jille.<\/p>\n\n\n\n Voita<\/strong><\/p>\n\n\n\n Nyky\u00e4\u00e4nkin Kiimm\u00e4est\u00e4 l\u00f6ytyy viitteit\u00e4 entisaikojen tapahtumista.\nTalon aitta on vanha 1800-luvun puolelta, Matilaisten ajoilta, ehk\u00e4 varsin\nkaukaakin. Sen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja alla on pitk\u00e4, komea kellariholvi.Henki huuruaa\nviel\u00e4kin sinne astuttaessa, vaikka ovi lienee ollut raollaan vuosikymmenet.<\/p>\n\n\n\n Aikoinaan, Jeremias Matilaisen is\u00e4nn\u00f6idess\u00e4, 1800-luvun\npuoliv\u00e4lin tienoilla, kellarissa s\u00e4ilytettiin suuriakin m\u00e4\u00e4ri\u00e4 voita.Talonv\u00e4ki\nnimitt\u00e4in osti l\u00e4hiseutujen voit ja talvella ne sitten vietiin Pietariin\nmyyt\u00e4v\u00e4ksi. Vaivalloinen reissu hevospelill\u00e4 keski viikkorausia. Voikauppa oli\noiva ansiol\u00e4hde, mik\u00e4 lieneekin ollut tervetullut kivikkoisilla pelloilla.<\/p>\n\n\n\n Karhu<\/strong><\/p>\n\n\n\n Joskus 1880-1890 \u2013luvuilla kiimm\u00e4kel\u00e4isi\u00e4 h\u00e4iritsi omituinen\nkarhu. Se nappasi milloin muhkean lehm\u00e4n, milloin \u00e4re\u00e4n sonnin. Korpikansa oli\ntottunut lunnonilmi\u00f6ihin ja el\u00e4m\u00e4n ankaruuteen, mutta kun karhu pisti suihinsa\ntalon komean hevosen, ei is\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 malttanut tyyty\u00e4 kohtaloonsa.<\/p>\n\n\n\n Laukaassa asui tuohon aikaan kuuluisa tietomies Juho\nValonen, Kuuvalon ukko. H\u00e4nen luokseen l\u00e4hti is\u00e4nt\u00e4 apua hakemaan, koska\njotakin outoa arveli asiassa olevan. Karmea murina kun kuului metsist\u00e4, mutta\nmit\u00e4\u00e4n ei koskaan n\u00e4kynyt, vaikka puihin ampumalavatkin rakennettiin ja sielt\u00e4\ntiirailtiin.<\/p>\n\n\n\n Kuuvalon ukko oli jo asiasta perill\u00e4. \u201dSe ei olekaan ihan\ntavallinen karhu, se on sinne noiduttu\u201d, sanoi tiet\u00e4j\u00e4. H\u00e4n kertoi pellon takan\nasuvan eikon, joka oli karhun Kiimm\u00e4ke\u00e4 vastaan nostattanut. Ukko antoi mukaan\npussin ja k\u00e4ski ripustaa sen pohjoiseen virttavan puron siltaan. Jos is\u00e4nt\u00e4\nhaluaisi akan kuolevan, piti laittaa mukaan saunankiuaskivi\u00e4. Heikki-is\u00e4nt\u00e4\nteki kuten k\u00e4skettiin, vaan laittoiko kiuaskivia, sit\u00e4 ei koskaan saatu\nmiehelt\u00e4 selville. Joka tapauksessa karhu katosi niilt\u00e4 mailta, kuten pahasuopa\nakkakin. Ja viimeinen el\u00e4v\u00e4 olento, joka eukon kartanolla liikkui, oli kissa,\naivan kuten Kuunvalon ukko oli ennustanut.<\/p>\n\n\n\n Se tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Kimm\u00e4en mailla on ollut aikoinaan m\u00f6kki,\nraunioita on j\u00e4ljell\u00e4 viel\u00e4kin. N\u00e4in on tosi!<\/p>\n\n\n\n Arvokasta, mutta\nkatoavaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Autiotalon yll\u00e4 lep\u00e4ilee hiukan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 haikeus,\nkolkko yksin\u00e4isyys. Mutta toisaalta on voinut k\u00e4yd\u00e4 niinkin veike\u00e4sti, ett\u00e4\naika on n\u00e4ytt\u00e4nyt pys\u00e4htyv\u00e4n \u2013 tai oikeastaan niin, ett\u00e4 puut ovat kyll\u00e4\nkasvaneet, mutta menneisyyden tunnelman voi viel\u00e4 helposti l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Kiimm\u00e4ess\u00e4\non n\u00e4in, mutta sen ovatkin tehneet mahdolliseski s\u00e4ilyneet tiedot ja tarinat,\njoita Matilaisen suku on vaalinut. Uskon, ett\u00e4 monella hankasalmelaisella\ntilalla, autiolla \u2013 tai mik\u00e4 viel\u00e4 luontevampaa \u2013 el\u00e4v\u00e4ll\u00e4, on mielenkiintoinen\nja v\u00e4rik\u00e4s historia, joka viel\u00e4 helpostikin saattaisi olla esiin kaivettavissa.<\/p>\n\n\n\n Huolellisesti hoidettuna se voisi rikastuttaa nykyisten ja\ntulevien nuorten sukupolvien k\u00e4sityst\u00e4 kotiseudustaan ja juuristaan. Sill\u00e4\nmiss\u00e4 menneisyys niin el\u00e4isi kuin siell\u00e4, miss\u00e4 ihmisetkin ova el\u00e4neet. Ja mik\u00e4\nhistoria olisi mielenkiintoisempaa kuin se, johon omakin menneisyys\nlukemaatomin sitein kietoutuu.\n\nKiitokset: Suurkiitokset Arja Woernerille, jonka\nker\u00e4\u00e4mille tiedoille (ja tarttuvalle innostukselle) artikkeli rakentuu, sek\u00e4\nmuille Moision \n\n\n\n<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mikko Ikonen:Kiim\u00e4ess\u00e4, Hankasalmen Sanomat 21.9.1989 Kankaisilla, Vanajan mets\u00e4n halki ment\u00e4ess\u00e4, on salaper\u00e4inen, isonpuoleinen autiotila.Kartassa lukee Kivim\u00e4ki, mutta kautta aikojenseudun v\u00e4ki on puhunut Kiimm\u00e4est\u00e4.Ehk\u00e4 se on ollut lupsakampi sanoa niin. Jo vuosikymmenet tila on ollut Schauman Oy:n omistuksessa, mutta sit\u00e4 ennen siell\u00e4 asui useiden sukupolvien ajan Matilaisen suku. Vuonna 1916 HeikkiRead More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-240","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/240","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=240"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/240\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":241,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/240\/revisions\/241"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}