-julkaistu Hankasalmen Sanomissa 18.5.1967<\/p>\n\n\n\n
Eip\u00e4 ollut el\u00e4m\u00e4 ennen sellaista kuin nyt. Talot ja t\u00f6n\u00f6t olivat \nharmaita niin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuin sis\u00e4lt\u00e4kin. 20-luvulla taisi Venekoskella \nolla yksi ainoa puhelin ns. Myllytaloon, jota Olli P\u00f6yh\u00f6nen silloin asui\n ja omisti. Siin\u00e4 kosken rannalla taisi olla muutamissa paikoissa v\u00e4h\u00e4n\n niinkuin omatekoista s\u00e4hk\u00f6valoa, mutta syrj\u00e4kylill\u00e4 \u00f6ljytuikut jopa \np\u00e4rett\u00e4kin pihdiss\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 sitten. Pitki\u00e4 ty\u00f6p\u00e4ivi\u00e4 tehtiin, ei \nollut koneita apuna, kaikki viljakin varstoilla puitiin ja oli melkein \njuhla, kun \u201duutis\u201d-puurolle p\u00e4\u00e4stiin. Kalarikas Kynsivesi antoi \nrunsaasti \u201dveden viljaa\u201d ja mit\u00e4 herkkua olikaan kotona kirnuttu voi ja \npiim\u00e4 ohrasen nyrkkirieskan kera! Kenelt\u00e4 riitti voita myyt\u00e4v\u00e4ksi, niin \nlaukkuun tai konttiin vain ja sitten kiikutettiin kirkonkyl\u00e4n \nkauppiaille. Hauska n\u00e4ky oli kes\u00e4isin kun esim. Moision is\u00e4nt\u00e4 Heikki \npukeutui kotona valmistettuun pellavaiseen pukuun, kontti sel\u00e4ss\u00e4, \nvirsut jalassa asteli kirkolle noin 7 km. Eik\u00e4 ollut kiire kantap\u00e4iss\u00e4,\n juttu luisti tuttuja tavatessa ja jos \u201dis\u00e4t\u201d viipyiv\u00e4t, niin olipa \nkotona ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, kell\u00e4 omaa v\u00e4ke\u00e4, kell\u00e4 palkollisia. Eiv\u00e4t \nsilloin hevill\u00e4 kotoa nuoret l\u00e4hteneet. \u201dMaaltapako\u201d oli todellisen \npakon sanelemaa pienist\u00e4 paikoista, puute pani l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 \nmukavuudenhalu. Sattui monesti, ett\u00e4 jonkun kirkolle menij\u00e4n mukaan \nlaittoi naapurikin pient\u00e4 asiaa, hiivaa yms. Tuli iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siin\u00e4 \n4-5 maissa tiedustelemaan \u201djokkoo se on sielt\u00e4 kirkolta tullu\u201d \u2013 eip\u00e4 \nollut vaikka aamulla ajoissa l\u00e4ksi. (Huvittaa varmaan nykyajan ihmisi\u00e4,\n jotka ehtiv\u00e4t ties minne vain autossa istuen).<\/p>\n\n\n\n
Kirkossa k\u00e4ytiin ahkerasti, usein jalkaisin tai hevosella, olipa \ntoisilla veneit\u00e4kin Kuuhankaveden rannassa ja kulki pieni laivakin \nmuutamana kes\u00e4n\u00e4 aseman ja kirkonkyl\u00e4n v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Varsinkin meist\u00e4, silloisista pikkutyt\u00f6ist\u00e4 oli hauskaa kun \npyh\u00e4aamuna \u201dlastuhatut\u201d p\u00e4\u00e4ss\u00e4, nappakeng\u00e4t jalassa ja kukikkaat \nkretonkimekot p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (ihan hienoina mielest\u00e4mme) p\u00e4\u00e4stiin laivalla \nkirkkomatkalle. Kun oli kuljettu pari kilometri\u00e4 kangastiet\u00e4 Ly\u00f6tinm\u00e4en\n yli (kenki\u00e4 kantaen), p\u00e4\u00e4stiin Mattilan rantatielle, jossa valkoiset \nruusut ja puna-angervot kukkivat ja tuoksuivat ja sininen j\u00e4rvi \nkimalteli. Laiturilla oli paljon laivaan l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 \u2013 aivan kuin muista\n erottui pitk\u00e4, pitk\u00e4 hoikka nainen ihan \u201doikea\u201d kes\u00e4hattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja \nkaunis puku. H\u00e4n oli Hirvensalon rouva (silloinen Mattilan em\u00e4nt\u00e4), \npapin tyt\u00e4r alkujaan ja miten yst\u00e4v\u00e4llisesti h\u00e4n varsinkin meit\u00e4 lapsia \npuhutteli! Monta muutakin henkil\u00f6\u00e4 on muistikuvassa niilt\u00e4 ajoilta. \nOmalla el\u00e4m\u00e4ntyylill\u00e4 he loivat valoa arkip\u00e4iv\u00e4n keskelle mm. is\u00e4pappa, \nsilloinen M\u00e4kel\u00e4n Jussi oli huumorimiehi\u00e4 h\u00e4nkin \u2013 toisenkin p\u00e4iv\u00e4n he \ntarinoivat naapureiden ja sukulaisten kera. Viel\u00e4 vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n \nmuisteli Yrj\u00f6n Juhannes, herrastuomari, edesmennytt\u00e4 is\u00e4\u00e4ni sanoen \nn\u00e4inkin: \u201dKyll\u00e4 se vaan meilt\u00e4 kaiman kanssa juttu luisti\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Sattuipa kerran kes\u00e4ll\u00e4, kun Viitalahden Yrj\u00f6ss\u00e4 olivat hein\u00e4nteossa \nmaantievieruspellolla, naureskelivat siit\u00e4 kuinka kyl\u00e4lle oli tullut \nhokema siit\u00e4 M\u00e4kel\u00e4n Jussin hevostouhusta, ett\u00e4 \u201dheiluti vua sanon \nM\u00e4kel\u00e4n Jussi\u201d kun h\u00e4n tuttujen kohdalla tapasi niin sanoa. Siihen \npuheeseen alkoi maantiell\u00e4 tulla hevonen hyv\u00e4\u00e4 vauhtia \u2013 jo tunsivat \ntulijan ja is\u00e4nt\u00e4 Juhannes oli varoittanut: \u201dSe Jussi ajaa tuolta nyt, \nhiljaa heti!\u201d Mutta kun is\u00e4-pappa oli p\u00e4\u00e4ssyt niiden hein\u00e4miesten \nkohdalle, py\u00f6ritti h\u00e4n ohjaksia ja hihkaisi menness\u00e4\u00e4n: \u201dHeiluti vuan \nsano M\u00e4kel\u00e4n Jussi\u201d \u2013 kyll\u00e4 siin\u00e4 sitten nauru kelpasi.<\/p>\n\n\n\n
Niinsanotut \u201dkulkumiehet\u201d olivat siihen aikaan liikkeell\u00e4. Kun yksi\n heist\u00e4 l\u00e4hti jo kohta toinen tuli. Nimekk\u00e4impi\u00e4 heist\u00e4 olivat Ville \nIhalainen ja Iekin Otto, pitki\u00e4 ja honteloita molemmat \u2013 Ville vain \nvanhempi ja enteilik\u00f6 h\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n nykyist\u00e4 \u201dtv-konkurssiharavaa\u201d. \nH\u00e4n kantoi seiv\u00e4st\u00e4 olallaan ja sen nen\u00e4ss\u00e4 myytti, myytiss\u00e4 kaikki \nh\u00e4nen maallinen omaisuutensa, mm. kuoharin kalut ja pelikortit. Ville \nne porsaat kuohitsi, taisi joskus kollikissat ja koiratkin joutua Villen\n k\u00e4siin. Se povaaminen oli mainiota kuulla, kun nuoret alkovat tingata \npovaamista ja viimein Ville alkoi ladella \u2013 \u201dilloa, illoa tiet\u00e4\u00e4 kortti \nSinun el\u00e4m\u00e4\u00e4s, pata\u00e4ss\u00e4ss\u00e4 on piikki yl\u00f6sp\u00e4en ja hertta on valttia, \nristverinen tytt\u00f6 (poeka) oottaa sinua iltasella tiell\u00e4, se tulloo \nsyllii siino onnes, ku vuan ossoot pittee ja se on kolome markkoo\u201d \u2013 \njuttu oli aina sama kaikille, mutta jos Ville huomasi, ett\u00e4 he alkoivat \nkovin virnuilla, pisti h\u00e4n kortit myyttiin ja sanoi \u201detten kehtoa teelle\n ij\u00e4n kaeken povata, l\u00e4htek\u00e4\u00e4 siit\u00e4.\u201d Usein paahtoi h\u00e4n papuja \nr\u00e4nn\u00e4liss\u00e4, keitti kahvit ja sanoi ett\u00e4 \u201dtulehan em\u00e4nt\u00e4 juomaan oekeeta \nnektaaria, ja on siin\u00e4 ukollessii\u201d \u2013 silloinhan taloissa pantiin rukiita\n kahvin sekaan.<\/p>\n\n\n\n
Mutta se Iekin Otto, h\u00e4n oli kulkuri jos kuka. Jostakin syyst\u00e4 h\u00e4n \noli joutunut kasvatuslaitokseen. Karkasi usein sielt\u00e4 ja ilmestyi \nsyntym\u00e4seudulleen. Ei varastellut eik\u00e4 tehnyt pahaa, mutta ei tehnyt \nty\u00f6t\u00e4k\u00e4\u00e4n. Laulun lahjaa h\u00e4nelle oli annettu ja kyll\u00e4 h\u00e4n veteli \nkupletit monet, rallatti ja vihelsi, mutta parasta l\u00e4hti huuliharpusta. \n \u2013 Joskus is\u00e4ni kysyi, ett\u00e4 \u201dmites se Oton harppu on t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, \ntuurissa vai mollissa?\u201d \u2013 Ja siihen Otto: \u201dKyll\u00e4p\u00e4h\u00e4n se on mollissa, \nkun on ainainen n\u00e4l\u00e4k\u00e4 mahassa\u201d. \u2013 \u201dVaehtusko tuo jos saes \nsapuskata?\u201d \u2013 Siihen Otto vastasi vakavana: \u201dLuulisin niin\u201d, ja kyll\u00e4 \noli sy\u00f6nnin j\u00e4lkeen ilo s\u00e4veliss\u00e4. Aikansa luriteltuansa, pujahti Otto \npapan puolelle ja me oskarin kokoiset per\u00e4ss\u00e4. Siell\u00e4 Otto istui \nrennosti keinutuolissa ja alkoi \u201dmaalimaa n\u00e4hneen\u00e4\u201d puhua hienosti: \n\u201dKyll\u00e4 vaan teill\u00e4 on l\u00e4mmin ja kodikas tupa ja niin hyv\u00e4 ruuan haju \ntuli tuonne porstuaan asti. Kuinkas olisi em\u00e4nt\u00e4 jos kulkuripoikakin \nsaisi keittoa edes maistaa. \u201dVaikkapa\u201d, sanoi mummo, \u201dmutta mit\u00e4s sin\u00e4 \nsitten mulle annat?\u201d \u201dNo ei niit\u00e4 antamisia tied\u00e4, mutta voisin min\u00e4 \nlaulaa teille. Sopisiko se, ett\u00e4 Annastiina oli ainoa likka\u201d? Meille \nsilm\u00e4\u00e4 iskien sanoi mummo: \u201dNo seh\u00e4n k\u00e4y\u201d, \u2013 kun Otto sitten veteli sen \nlaulun alusta loppuun saakka, sanoi mummo v\u00e4lill\u00e4: \u201dKattoppas sit\u00e4 \nkaimatytt\u00f6\u00e4. \u201d Otto hyvin tiesi ett\u00e4 mummon nimi oli Annastiina ja \nlaulu oli sen mukainen ja palkaksi tuli kupillinen hyv\u00e4\u00e4 keittoa, leiv\u00e4n\n kanssa ihan. Kovin kiitteli Otto ja sanoi ett\u00e4 te olette maailman \nmukavin vanhaem\u00e4nt\u00e4: \u201dYmm\u00e4rr\u00e4tte leikin ja autatte k\u00f6yhempi\u00e4.\u201d Kyll\u00e4 \nOtto puhua osasi, oli v\u00e4h\u00e4n kouluakin k\u00e4ynyt siell\u00e4 laitoksessa. Mutta \nei suinkaan el\u00e4m\u00e4 usein hymyillyt, kyll\u00e4 h\u00e4nell\u00e4kin oli \u201dhallaa ja \nharmia\u201d enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Er\u00e4skin tapaus monien joukossa oli \nt\u00e4llainen: Syksyll\u00e4 oli satanut y\u00f6ll\u00e4 ensilumen ja aamulla Otto tuli \nM\u00e4kel\u00e4\u00e4n, heikoissa kuteissa, paljain jaloin, pyysi ruokaa, \u2013 vallitsi \n\u201dmatalapaine\u201d muillakin. Is\u00e4-Jussi alkoi murista; \u201dSinua t\u00e4ss\u00e4 \nsy\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, tekisit ty\u00f6t\u00e4, riski mies, kuten muutkin.\u201d Siihen Otto: \n\u201dKyll\u00e4 tekisinkin, kun vain olisi ty\u00f6t\u00e4 ja vehkeit\u00e4.\u201d \u201dNo jos sitten \nniin on, pannaanpas koetokseen. Tuolla haassa on leheskasa ja p\u00f6lkky. \nSaat kolmasti ruokaa ja kahvia ja illalla kylvyn kun hakkaat ne \nhienoksi.\u201d \u2013 Otto sai ruokaa, jalkineet ja rukkaset ja l\u00e4ksi \n\u201dp\u00f6lkylle\u201d. Mutta kun ei miest\u00e4 ruvennut p\u00e4iv\u00e4kahville kuulumaan l\u00e4ksi \nis\u00e4nt\u00e4 katsomaan. Jo kaukaa n\u00e4ki, ett\u00e4 rukkaset olivat p\u00f6lkyll\u00e4, keng\u00e4t\n maassa, miehest\u00e4 vain muistona paljaat jalanj\u00e4ljet lumessa. Tie \nkutsui, veri veti \u2013 ja is\u00e4 \u2013 Jussi siunaili: \u201dEep\u00e4s arvon vieny nuita \nrukkasia\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Paljon muuta ja pahempaa sai Otto-poloinen ja moni muu kokea \u2013 mutta \nsilloin ei purnattu ei riehuttu. Jokainen kantoi kohtaloaan. \u2013 N\u00e4m\u00e4 \nt\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa mainitut henkil\u00f6t ovat kaikki siirtyneet ajasta \nikuisuuteen mutta monien muisteloissa \u2013 he yh\u00e4 el\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Muistista koonnut L. H.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Liisa Huovilainen o.s. Oksanen on ollut V\u00e4in\u00f6 Oksasen sisar \nVenekoskelta, asui sittemmin miehens\u00e4 Sulon kanssa Lievestuoreen Hohon \nT\u00f6lpp\u00e4\u00e4-nimisell\u00e4 tilalla. V\u00e4in\u00f6 Oksasen vaimo Tyyne o.s. Kuparinen oli\n Katri Kuparisen o.s. Lampisen tyt\u00e4r. Hilma Matilainen o.s. Lampinen s.\n 1876 ja Katri s. 1873 olivat sisaruksia. T\u00e4m\u00e4 Liisa Huovilainen oli \nsiis sukulaisten sukulaisia.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4in\u00f6 Oksasen puoliso siis Tyyne o.s. Kuparinen muutti 15-vuotiaana \nKymist\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 kuoltua \u00e4itins\u00e4 Katrin kanssa t\u00e4tins\u00e4 Hilma Matilaisen \no.s. Lampisen luo Moisioon. Moisiossa h\u00e4n oli apulaisena, kunnes \ntutustui tulevaan aviomieheens\u00e4 V\u00e4in\u00f6 Oksaseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
VANHAA VEISUA VENEKOSKEN TIENOILTA kyl\u00e4kunnnan kulkureista ja v\u00e4h\u00e4n muistakin, kirjoittanut Liisa Huovilainen o.s. Oksanen s. 1910 -julkaistu Hankasalmen Sanomissa 18.5.1967 Eip\u00e4 ollut el\u00e4m\u00e4 ennen sellaista kuin nyt. Talot ja t\u00f6n\u00f6t olivat harmaita niin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuin sis\u00e4lt\u00e4kin. 20-luvulla taisi Venekoskella olla yksi ainoa puhelin ns. Myllytaloon, jota Olli P\u00f6yh\u00f6nen silloin asuiRead More …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"class_list":["post-30","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=30"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":31,"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30\/revisions\/31"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/suolivesi.matilaiset.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=30"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}